Vihdoinki mulla menee hyvin poikien suhteen. Kun jätin sen yhden pojan, sen jälkeen on tuntunut etten saa enään sitä jota oikeasti haluan. Ihastuin yhteen poikaan mutta mä en vaa saanu selville sen tunteista välittikö se musta ja pitikö hän minusta. Vai halusiko hän vain olla ystävä. Se oli todella mutkikasta, tuli paljon riitoja ja erimielisyyksiä. Ja poika oli hyvin hyvin jäinen. Päätin unohtaa hänet, se oli vaikeaa. Todella vaikeaa. Sitten tutustutti paremmin yhden toisen kanssa, eka se vaikutti todella tylsältä ja urheilu hullulta. Mutta kun siihen sai tutustua, niin se olikin aivan muuta. Vaikka poika onkin paljon kypsempi kuin minä ja itsenäinen. Mä rakastan sitä, tämä tunne on aitoaa. En ois uskonut että semmosesta tulisi muuta kuin ystävä. Luulin että sekin on yhtä jäinen kuin edellinenkin mutta mä en antanu periksi. Ja se varmaan tajusi myös että mä olin tosissani, ja hänkin päätti yrittää. Onneksi meil menee nyt oikein hyvin <3
Älkää rakkaat siskot luovuttako!
Ja uskokaa ihmeisiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti